Meikäläiset ja teikäläiset

Helena Åhman kirjoittaa kirjassaan Tunnerohkeus – Suoraan puhumisen ja vastarinnan kohtaamisen taito oivaltavasti astronauttien tiimityöstä ja ihmisen perusluonteesta:

“Useat astronautit puhuvat tiimityön ja suoran ja rohkean keskustelun tärkeydestä. Jos olet pienessä tilassa tiimin kanssa puoli vuotta ilman taukoja ja asiat eivät suju, säilykepurkin kokoiselta avaruusasemalta et voi kävellä pois kuten tavallisen työpaikan keskustelusta.

…Mars-simulaatiossa kuusi tarkasti valikoitua astronauttia vietti pienessä betonirakennuksessa vuoden ja viisi kuukautta. Joka kuukausi raportoitiin noin kolme konfliktia, vaikka kaikkein pienimpiä ei edes kirjattu. Siksi astronauttejakin valmennetaan näissä asioissa. Kaikki konfliktit eivät tapahtuneet oman tiimin sisällä, vaan itse asiassa suuri osa konflikteista tapahtui lennonjohdon kanssa.

Miksi näin? Mielemme järjestää ihmiset helposti luokkaan me ja luokkaan he – nuo toiset. Olen sanonutkin, että yksi tärkeistä päätöksistä elämässä on miettiä tietoisesti, ketkä kuuluvat omaan me-ryhmään. Suhtaudumme nimittäin eri tavalla ‘meikäläisiin’ kuin ‘noihin muihin’. Mitä suurempi me-ryhmäni on, sitä helpommin tulen toimeen useamman ihmisen kanssa. Eli mitä useamman kanssa löydät jotain yhteistä, sitä helpommin asiat sujuvat.”
– Helena Åhman, Tunnerohkeus - Suoraan puhumisen ja vastarinnan kohtaamisen taito (2024)

🚀 Vaikka harva meistä työskentelee astronauttina, tunnemme varmasti tämän ilmiön arjessa.
Työpaikoilla, projekteissa, organisaatioissa ja tiimeissä syntyy jatkuvasti meitä ja heitä — joskus huomaamatta, joskus kovankin paineen alla.

Taidokas ja rohkea vuorovaikutus ei ole vain viestintätaito, vaan inhimillinen selviytymiskyky.
Kun laajennamme omaa me-ryhmäämme, löydämme helpommin yhteisen kielen, yhteisen päämäärän ja yhteisen ihmisyyden.

Ja ehkä silloin myös maan pinnalla on helpompi hengittää. 🌍