Kuuntelemmeko työelämässä enää toisiamme?
Työelämässä huomaan yhä useammin, että suurin osa vuorovaikutuksen haasteista ei synny siitä, etteivät ihmiset osaisi tehdä työtään.
Ne syntyvät siitä, ettemme enää oikeasti kuuntele ja kuule toisiamme – syystä tai toisesta.
Moni tunnistaa varmasti tilanteet, joissa keskustelu menee nopeasti “autopilotille”:
reagoidaan nopeasti,
puolustetaan omaa näkökulmaa,
vastataan ennen kuin toinen ehtii edes lopettaa,
tai toistetaan vanhoja toimintamalleja ilman, että pysähdytään miettimään, toimivatko ne enää.
Työelämän tempo, jatkuvat muutokset ja informaatiotulva vaikuttavat varmasti tähän. Mutta kyse ei ole pelkästään kiireestä. Kyse on myös tavasta, jolla olemme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa.
Theory U ja pysähtymisen merkitys
Otto Scharmerin kehittämä Theory U pysäytti minut pohtimaan tätä syvemmin. Teorian ydinajatus on yksinkertainen mutta samalla hyvin haastava: todellinen muutos alkaa vasta silloin, kun uskallamme pysähtyä.
Pysähtyä:
näkemään tilanteen uusin silmin,
kuuntelemaan aidosti ja empaattisesti,
ja olemaan avoimia sille, mitä uutta voisi syntyä vanhojen ratkaisujen sijaan.
Theory U:ssa puhutaan kolmesta tärkeästä ulottuvuudesta:
avoimesta mielestä,
avoimesta sydämestä,
ja avoimesta tahtotilasta.
Ajattelen, että juuri nämä näkyvät työelämässä yllättävän konkreettisina asioina.
Vuorovaikutuksen laatu näkyy arjen pienissä hetkissä
Lopulta kyse ei ehkä ole suurista strategioista tai monimutkaisista kehityshankkeista, vaan hyvin tavallisista kohtaamisista.
Siitä:
kuunnellaanko vai odotetaanko vain omaa puheenvuoroa,
uskalletaanko kysyä ennen oletuksia,
syntyykö palavereissa oikeasti uusia ajatuksia vai toistetaanko tuttua,
ja annetaanko keskeneräisyydelle tilaa.
Monessa organisaatiossa kehitetään jatkuvasti uusia prosesseja ja toimintamalleja. Silti joskus tuntuu, että suurin muutos voisi syntyä yksinkertaisesti vuorovaikutuksen laadusta.
Millaisesta tietoisuudesta käsin toimimme?
Scharmer kiteyttää tämän mielestäni osuvasti:
“The quality of results produced by any system depends on the quality of awareness from which people operate.”
Suomeksi ajatuksen voisi tiivistää näin:
työyhteisön tulokset heijastavat sitä, millaisesta tietoisuudesta, kuuntelusta ja suhteesta käsin ihmiset toimivat.
Jos vuorovaikutus rakentuu kiireen, oletusten ja puolustautumisen varaan, näkyy se myös työyhteisön ilmapiirissä, yhteistyössä ja lopulta tuloksissa.
Jos taas ihmisillä on tilaa kuunnella, ajatella yhdessä ja kohdata toisensa aidosti, syntyy usein jotain aivan muuta:
luottamusta, luovuutta ja uudenlaisia ratkaisuja.
Ehkä työelämä tarvitsee enemmän yhteistä ajattelua
Ehkä tämän päivän työelämä tarvitsee vähän vähemmän nopeita vastauksia — ja vähän enemmän aitoa kohtaamista ja yhteistä ajattelua.
Ei siksi, että kaikki pitäisi tehdä hitaammin.
Vaan siksi, että parhaat ratkaisut syntyvät harvoin silloin, kun kukaan ei enää oikeasti kuuntele.