”Se nyt vaan on sellainen persoona” — Minkä käytösnumeron sinä saisit työpaikallasi?

Kun puhutaan käyttäytymisestä, mielletään sen usein koskevan lapsia ja nuoria.  Kehottava lausahdus ”Yritäpäs nyt käyttäytyä!” tai kummeksuva kysymys ”Etkö sinä osaa käyttäytyä lainkaan?”, kuulostavat varmasti jokseenkin tutuilta ainakin lapsiperheiden aikuisten ajatuksissa ja korvissa. Koulussa annetaan käyttäytymiskasvatusta, koska edellytetään, että siellä toimitaan yhteisten sääntöjen mukaisesti. Toki käyttäytymiskasvatuksella on myös kauaskantoisempi tarkoitus. Opetussuunnitelmaan on määritelty käyttämisen tavoitteet, joiden pohjalta oppilaan käytöstä arvioidaan. Toiset oppivat käyttäytymään paremmin, toiset taas heikommin. Jokainen on ainakin saanut kasvatusta, ainakin koulussa, ja loppu — tai pikemminkin alku — jää sitten kodin, muun sosiaalisen kontekstin ja yksilön itsensä käsiin.

Niin kuin koulussa, myös työpaikalla tulee käyttäytyä. Kun tämä teema nousee työnohjauksessa esille, melko usein sille hymähdetään hauskasti hymyillen. Teemaa pidetään ensituntumalta itsestään selvänä: ”Typerä ja tarpeeton huomio, sillä kyllähän me aikuiset osaamme käyttäytyä.” Kun sitten pääsemme keskusteluissa pidemmälle ja tartumme työpaikan yhteisiin pelisääntöihin tai siellä vallitsevaan kulttuuriin, saattaa nousta esille mitä kummallisempia asioita: mykkäkoulua, vetäytymistä yhteisistä vastuista, toisten jyräämistä joko aggressiivisesti tai passiivisesti, selvittämättömiä ristiriitoja, työajalla työpaikalta poistumista ilman lupaa, työnantajan halveksuntaa, työkavereiden kiusaamista, työtehtävien laiminlyöntiä… ja niin edelleen.

Työyhteisöissä on yllättävän paljon käyttäytymiseen liittyviä asioita, jotka ovat saaneen hiljaisen hyväksynnän — jopa esimiehen taholta. Näistä asioista ollaan harmissaan ja niistä jopa kärsitään. Asioiden vaikutukset ja seuraukset työhön ja työilmapiiriin nähdään ja tunnistetaan, mutta silti kierrettä ei osata katkaista. Jonkun työntekijän epäsopivaa käytöstä saatetaan selitellä ihan vain sillä, että ”se nyt vaan on sellainen persoona”.

Kukaan ei saa oikeuttaa itselleen epäsopivaa käytöstä  omin perustein. Saattaa kuulostaa julmalta, mutta edes uupumus ei oikeuta epäasiallista käytöstä. Usein ihmiset mieltävät omat tapansa toimia yhdeksi parhaista, ellei jopa parhaaksi.  Toisen erilainen tapa voi uhata omia käsityksiä, joten voimme kokea tarvetta ”puolustautua” aggressiivisesti tai halua sulkea toinen ulkopuolelle. Asiallisuus on kuitenkin vähimmäistaso, joka tulee saavuttaa työpaikan vuorovaikutustilanteissa.

Joskus tilanteet kärjistyvät yksittäisten työntekijöiden toimesta, toisinaan taas koko lauma on sokaistunut ja toimii kollektiivisesti vastoin työnantajan määrittämiä sääntöjä ja ohjeita.  Toki asioita on todella vaikea korjata, jos esihenkilön johtajuus ontuu. Esihenkilön tulee olla selkäranka, suunta ja peili työyhteisön toiminnalle myös käyttäytymisen osalta. Esihenkilön tulee työnantajan nojalla kyetä osoittamaan epäsopiva käytös ja tehdä sille yhteisten sääntöjen ja määräysten puitteissa stoppi.  Voisiko ja pitäisikö käytös olla työpaikalla arvioinnin kohde, niin kuin se on kouluissa ja oppilaitoksissa?

Jokaisella on lupa tuntea ja ajatella niin kuin tahtoo.  Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että myös oma toiminta olisi aina yhtä tunteiden kanssa. Ihminen ei ole yhtä kuin hänen tunteensa ovat, eivätkä ajatukset ole yhtä kuin perimmäinen totuus asiasta. Vaikka sallimmekin tunteet, se ei tarkoita, että toimimme niiden mukaisesti. Tunne- ja ajatusmaailmassa saa tapahtua se, mitä tapahtuu, mutta käyttäytymistä pitää pystyä säätelemään. Kun vanhempi kieltäytyy ostamasta mitään karkkihyllyn kohdalla, lasta saattaa alkaa harmittaa suunnattomasti ja hän heittäytyy lattialle nyrkkejään puiden. Kyky säädellä tunteita ei tarkoita aikuisellakaan sitä, että osaisi aina hillitä täysin itsensä. Kyky kuitenkin lisää erilaisia keinoja valita tarkoituksenmukainen käyttäytyminen sen mukaan, mikä on kussakin tilanteessa järkevää.

Millainen työkaveri sinä haluat olla? Usein se, mitä toivoo toisilta käyttäytymisen suhteen antaa suuntaa siihen, miten itse voi käyttäytyä muita kohtaan. Mieti siis tänään, millaisen jäljen sinä haluat jättää työyhteisöösi. Mitkä olisivat ne sanat, joilla toivoisit kuvailtavan sinua, kun viimeinen työpäiväsi olisi takana ja sulkisit viimeisen kerran työpaikkasi oven?